
Tarkastelen tässä tekstissä luovuuden, innovaatiokyvyn ja johtajuuden suhdetta. Sen lisäksi rakennan yhteyden taidepohjaisen ajattelun, liiketoiminnan ja kestävän kehityksen välille. Teksti on pohtiva, avointa ajattelua edustava avaus, jonka tarkoitus on hahmottaa taiteen merkitys osana tämän ajan tärkeintä tavotetta: nostaa luonnon arvo keskeiseksi osaksi talouskasvuun tähtäävän yhteiskunnan arvopohjaa.
Sanna Marinin hallituksen yksi tärkeimmistä tavoitteista on kestävän kehityksen edistäminen ja kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden saavuttaminen innovatiivisin ratkaisuin (Valtioneuvosto 2019). Useat innovaatiokyvyn tutkijat ovat havainneet, että yksi olennaisin ainesosa innovaatiokyvyn reseptissä on luovuus. Luovuuden ilmenemisen keskeisimpiä asioita on mm. diversiteetti (mm. Amabile 1998) ja luovuuden liikettä voidaan tukea johtajuuden näkökulmasta ohjaamalla työyhteisöä erilaisuuden ymmärtämisessä ja sen vaalimisessa (mm. Collin, K., Lemmetty, S. & Riivari, E. 2020). Useat luovuuden tutkijat painottavat myös sisäisen motivaation merkitystä, joka syntyy silloin, kun ihminen nähdään ja kohdataan yksilönä.
Ennen kuin jatkan pohdintaa pidemmälle, tahdon avata sitä motiivia, mikä minut on taiteilijana vienyt tarkastelemaan liiketaloudellista näkökulmaa ja miten olen yhdistänyt sitä taiteellisen ajatteluuni. Olen opinnoissani syventänyt osaamista energia- ja ympäristötekniikan opintojaksoin, sillä perheessämme on maatilayritys. Tavoitteemme on kehittää toimintatapojamme ympäristöystävällisemmiksi. Opintojeni myötä tutustuin kirjaan Energian Aika (Partanen, R & Suokko A. 2017), jossa tarkasteltiin lähemmin talouskasvua ja siihen suoraa luvuin osoitettavaa lisääntyvää energiantarvetta.
Voisiko taiteella olla tässä yhteydessä mahdollisuus tuoda uusia näkökulmia tehokkuuteen ja kuluttamiseen keskittyvässä yhteiskunnassamme? Tutkimustulokset ovat osoittaneet nimittäin jo sen, että yritykset, joiden liiketoiminnassa taide oli keskeinen osa organisaatiokulttuuria, ohjasivat liiketoimintaansa kohti kestävämpää luontosuhdetta ja kunnioittivat toiminnassaan enemmän mm. paikallisia kulttuuriarvoja (Laszlo Z. & Doirean W. 2016).
Shiuma (2012) nostaa kirjassaan The Value of Arts in Business esiin taidepohjaisen ajattelun tuomia ratkaisunmahdollisuuksia nykypäivän johtajuuden haasteisiin. Näistä haasteista mainittakoon esimerkiksi tunteiden ilmaisun haasteet, aidosti humaanin työyhteisön luominen ja ihmisten energian oikeanlainen ilmeneminen sekä sen hyödyntäminen.
Venkula (2011) painottaa, että yksi taiteen vaikuttavimmista teoista on auttaa ihminen ymmärtämään erilaisuutta. Hän kirjoittaa, että ”yhteiskunta, joka ei huolehdi taiteilijoiden toimintaedellytyksistä niin kasvatuksen kuin taiteilijoiden toimeentulon näkökulmasta, ei rakenna maailmaa, jossa ymmärretään erilaisuutta” (Taiteen välttämättömyys, s. 56).
Taiteen ja luonnon välisestä suhteesta kirjoittaa esimerkiksi Eaton (2001) teoksessa Merit, Aestetich and Ethical, jossa hän avaa ajatusta etiikan ja estetiikan yhteyksistä. Näiden käsitteiden vuoropuhelussa sidos tarkoittaa oppimisprosessia, jossa taiteen kokeminen merkityksellistää aisteja, mielikuvitusta sekä tukee historian, ajan kulun ja pysyvyyden ymmärtämistä kokonaisena esteettisenä kokemuksena. Nämä samankaltaiset asiat ovat hänen mukaansa olennaisia käsitteitä ihmisen tunnevuoropuhelussa luonnon kanssa.
Taiteen merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja kasvulle sekä taiteen tekijöiden toimeentulolle on viime aikoina ollut esillä monessa yhteydessä ja huoli näiden asioiden puolesta koskettaa meitä kaikkia. Oma motiivini tähän näkökulmaani on herättää yhteiskuntamme hahmottamaan taiteen merkityksien lisäksi sen tuomia mahdollisuuksia, mitä emme tässä ajassa osaa vielä nähdä.
Loppuun nostan esiin ajatuksen, joka johdattelee teitä kohti seuraavaa Taiteen mahdollisuuksia / OSA 2 -käsittelevään kirjoitukseen. Pohdin sitä, mikä on tehokkuusajattelun kääntöpuoli. Energiatehokkaat ja ihmisten aikaa säästävät innovaatiot eivät itsessään auta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Olennaista on enemmän se, mitä teemme sillä ajalla, joka meiltä säästyy itsellemme käytettäväksi toiminnan tehostamiseen tähtäävässä yhteiskunnassamme (Partanen & Suokko 2017).
Taiteellisin terveisin
Eveliina Salonen
Amabile, T. (1998). How to kill creativity? Harvard Business Review. September-October, 77-87
Collin, K., Lemmetty, S. & Riivari, E. (2020). Human resource development practices supporting creativity in Finnish growth organizations. International Journal of Training and Development, 24(4), 321-336. https://doi.org/10.1111/ijtd.12199
Eaton, M-M. (2001). Merit, Aestetich and Ethical. Oxford University Press.
Partanen, R & Suokko, A. (2017). Energian aika. Avain talouskasvuun, hyvinvointiin ja ilmastomuutokseen. Werner Söderström Osakeyhtiö.
Schiuma, G. (2012). The Value of Arts in business. Italia. Cambridge University Press.
Steiber & Alänge (2013). A Corporate System for Continuous Innovation: The Case of Google Inc. European Journal of Innovation Management, 16(2), 243-264
Valtioneuvosto. (2019). Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 2019. Haettu 25.5.2021. https://valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma
Wilson, D. & Zsolna, L. (2016). Art-based business. Journal of Cleaner Production, 135, 1534-1538.