Aapo
Olen sukutilallani sivutoimisena maa-ja metsätalousyrittäjänä neljännessä polvessa yhdessä puolisoni Eveliinan kanssa. Koulutukseltani olen Diplomi-Insinööri ja päätoimisesti työskentelen Valtran traktoritehtaalla kansainvälisen myynnin ja markkinoinnin tehtävissä.
Olen ollut Aijasahon Tilan töissä niin pienestä asti, kuin itse muistan. Alkuun tiivisti traktorin kyydissä ja heti kun jalat ylettivät polkimille sitä ajamassa. Tällä hetkellä maatilallamme viljellään laadukasta suomalaista siemenviljaa noin 180 hehtaarin alalla.
Pääsääntöisesti tykkään kulkea aina likaisissa työvaatteissa, mutta tarvittaessa kauluspaidankin kaivan päälle vaikka se puristaakin kaulusta aikalailla.
Tasapainoilua työkuorman ja luonnonvoimien kanssa
Maanviljely on luonnon armoilla elämistä, säätilojen mukaan aikatauluttamista ja vaatii melkoista moniosaamista ja sitoutumista. Työpäivät ovat pitkiä ja pellolle mennään juuri silloin kun sää sen sallii, ei seuraavana päivänä.
Maatilayrittämiseen sisältyy monta osaamisaluetta, jotka pitää hallita, kuten korjaamo- ja huoltotyot, kirjanpito ja toimistotyöt, sekä kaikki kasvukauden aikana tehtävät toimenpiteet kylvöstä peltojen kitkemisiin, sadonkorjuuseen ja muokkauksiin. Myös maanparannustyöt ja viljelykierto ovat tärkeitä asioita ottaa huomioon päästöjen minimoimiseksi ja sadon maksimoimiseksi.
Maataloustyöt ovat hyvää vastapainoa toimistotyölle, jossa käytännössä pelkästään aivot joutuvat tekemään töitä ja nämä työt tukevat myös hyvin toisiaan. Traktorin ratissa aivot voi heittää hetkeksi narikkaan, kun säädöt ovat kohdallaan ja antaa mennä vaan. Monesti on tullut myös puhelinpalavereita vedettyä joko puimurin tai traktorin ratista maisemakonttorista.
Maatilalla on myös paljon fyysisesti rasittavaa työtä se menee monesti myös hyvästä hikiliikunnasta, kun sesonkiaikaan liikuntaharrastukset jäävät vähiin. Kuntosalille ei siis monesti tarvitse lähteä konehallia kauemmaksi.
Kova työnteko on ollut itselle aina itsestäänselvyys ja perinteisesti toteankin että vuodessa on kaksi lepopäivää, Juhannuspäivä ja Joulupäivä. Muuten vedetään täysillä koko ajan ja vauhtia onkin piisannut ja paljon on ehditty tehdä ja kokea.
Rakastan työtäni ja kaikista palkitsevinta on nähdä uuden viljasadon kasvaminen omilla pelloilla tietäen, että jossain vaiheessa sen lopputuotteet päätyvät ruokakauppojen hyllylle muodossa jos toisessa.
Ura
Maatalousurani alkoi hyvin pienenä ja jo hyvin nuorena osallistuin aktiivisesti tilan töihin. Tuohon aikaan meillä oli Limousin-lihakarjaa ja lihasikoja. Töitä eläinten parissa ja pelloilla riitti. Mielekkäimpiä töitä nuorena olivat tietysti traktorihommat. Kylvöaikaan hoidin lietteenlevityksiä ja äestyksiä, heinäntekoaikaan olin ajamassa ja käärimässä paaleja, sadonkorjuuaikaan ajamassa viljakärryjä ja sen jälkeen muokkaamassa peltoja. Muina vuodenaikoina vietin paljon aikaa navetoilla ruokkimassa nautoja ja sikalassa kolaamassa karsinoita.
Koulujen sujuessa hyvin lukion jälkeen päätin hakea teknilliseen yliopistoon ja pääsinkin valitsemaan sekä Helsingin maatalouskorkeakoulun, että Lappeenrannan Teknillisen yliopiston välillä. Päätin lähteä lukemaan Lappeenrantaa jotain ihan muuta kuin maataloutta. Tätä päätöstä ei ole tarvinnut katua. Ennen Lappeenrantaan muuttoa suoritin asepalveluksen Vekaranjärvellä tiedustelukomppaniassa. Opiskeluaikaan kaikki viikonloput ja loma-ajat menivät maatilan töissä.
Valtralle pääsin ensimmäistä kertaa kesätöihin vuonna 2008 markkinointiosastolle. Vuonna 2010 hain ja pääsin jälleen Valtralle kesätöihin, tällä kertaa varaosamyyjäksi. Siitä matka jatkui Iisalmeen traktorityölaitevalmistajan tuotepäällikön rooliin koulujen ollessa vielä kesken. Iisalmessa ollessani suoritin työn ohessa koulut loppuun ja tein diplomityöni samaiseen yritykseen samalla, kun meidän nuorimmainen poikamme syntyi ja rakensimme itsellemme ensimmäistä omaa kotiamme Oravasaaren Ilmopohjalle. Valtralle minut pyydettiin markkinointiosastolle vuonna 2011, jossa olen nyt 10 vuotta työskennellyt siitä lähtien. Maailmalla on tullut reissattua runsaasti ja paljon mahtavia paikkoja ja ihmisiä olen nähnyt ja tavannut sekä oppinut eri maiden kulttuureista ja vähän kielestäkin. Paras hetki työreissuissa kuitenkin on aina ollut ja tulee olemaan kotiinpaluu.
Aijasahon Tilan tilakaupat tehtiin vuonna 2015 ja siitä asti on sivutoimisesti maata viljelty. Maatalouden opiskeluni olen suorittanut työssä oppimalla ja siinä on oppimista riittänytkin ja opintie taitaa jatkua niin kauan, kuin maanviljelyä harjoitamme. Puolisoni Eveliina on luonut maatilallemme Taidefarmin, kehittänyt tilan energia- sekä ympäristöratkaisuja sekä keskittynyt peltomaanparantamisen tutkimiseen ja toimenpiteisiin. Tätä ympäristön huomioonottavaa strategiaa tilallamme on tarkoitus jatkaa tulevaisuudessakin.
